Hervanta-Westend All Night Longin lähtökohtana on yhteisteos, joka luo kaksi erilaista ajatusta asuinympäristöstä.

Ulkopuolelta katsottaessa talo on satulinnamaisen korea, ja sisäpuoli kuvaa rähjäisyyden kautta ylipäätään unelmaa katosta pään päälle. Ulkopuoli muodostuu pastellisävyillä maalatusta, piparkakkutaloa tai satulinnaa imitoivasta pinnasta, johon on mahdollisesti irrallisia elementtejä kiinnitettynä mukaan. Sisäpuoli rakentuu väriskaalaltaan musta-valkoinen-harmaa akselilla maalatusta rähjäisestä seinäpinnasta.

Teoksen ulko- ja sisäpuoli ovat todellisuutta elinympäristössämme, mutta onneksi useimmiten rakentaminen on jotain tältä väliltä. Teos kuvaa myös tilannetta, joka on mahdollinen, jos asuinympäristön rakentaminen ei ole hallinnassa. Molemmat tilat ovat jotain, mitä useimmat meistä eivät haluaisi ympäristössämme olevan: yltiöpäistä pröystäilyä eikä kodittoman hätämajoitusta. Teos kysyy, mikä on loppujen lopuksi kiinnostavaa. Onko sitä kaunis mutta kova ulkokuori vai rähjäinen mutta rehellinen sisäpuoli?

Talon omistaja

Aamulehti

Onko tärkeää näyttää hyvältä? Miksi on?

Sitä tuntuvat taiteilijat Petri Ala-Maunus ja Kim Somervuori kysyvän kadun kulkijan pysäyttävällä piparkakkutalollaan. Teos saa ajattelemaan palaneen käryä haistavan uutistoimittajan tapaan: ”Mitä koreampi on kuori, sitä varmemmin salattavaa sisällä!”

Vapaus on maailman pahoinpidellyin sana. Näyttävimpiä ylistyksiä vapaudelle – patsaita ja massaspektaakkeleja – pystyttävät tympeimmät diktatuurit; ne samat, jotka lukitsevat kansalaisensa vankilaan. Sananlaskun mukaan moni kakku on päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Mikään ei voisi olla enemmän totta.

Lehdistön uteliaisuus ja kyseenalaistavuus ovat osa sananvapautta. Meillä sitä on maailman mitassa poikkeuksellisen runsaasti, mutta tyydymmekö mekin vain kulisseihin? Osaammeko nähdä moitteettoman ulkokuoren taakse?

Matti Posio
Aamulehden kulttuuritoimitus
2.5.2012